keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tua Harno: Ne jotka jäävät

Fridan isä on mies, joka kehoitti tytärtään kuuntelemaan musiikkia ajatuksen kanssa, kuuntelemaan sanoituksia tarkasti. Vähitellen tuttu ja turvallinen isä katoaa oman mielensä syövereihin. Fridan isoisä Poju, mies, joka jätti jälkeensä vain hajonneiden perheiden raunioita. Mies kiersi maailmaa ottaen vaimon toisensa perään, mutta yksikään liitto ei kuitenkaan kestänyt. 

Aikuisessa Fridassa asuu suvun miehien rauhattomuus. Hän ei haluaisi olla se, joka lähtee ja toistaa sukunsa virheitä. Mutta katoaako suvun piirteet naisesta ja voiko hän aloittaa oman tarinansa tyhjästä uudelleen?

Tua Harnon Ne jotka jäävät on Pentti Saarikosken juhlavuoden kirjoituskilpailun satoa ja voittaja. Tämä hieno esikoisromaani kertoo sukupolvelta toiselle periytyvästä orpouden kokemuksesta.

Jostain syystä ajattelin tämän kirjan alun alkaen olevan nuorten romaani. Olin siis yllättynyt kun huomasinkin sen aikuisten osastolla uutuushyllyssä. Totta kai, kirja piti lainata kotiin mukaan. Juoni vaikutti mielenkiintoiselta ja kansikuva on niin hieno, että kirja oikein huusi minua lukemaan sen. Tämä kirja ei vain olisi voinut osua parempaan saumaan. Dora, Doran jälkeen minulla oli niin epätoivoiselta tuntuva lukujumi päällä, että mietin jo luenko enään koskaan mitään onnistuneesti. Aivan kirjan alkumetreiltä asti olin uppoutunut kirjaan intensiivisesti ja huomasin taas nauttivani lukemisesta. Tuntui että kirja loppui kesken aivan liian nopeaa.

Ne jotka jäävät on helppolukuinen romaani, joka sujuvasti ja varmoin ottein kertoo Fridan elämään vaikuttaneista miehistä. Se pohtii syvällisiä asioita ja ihmismielen syövereitä, olematta kuitenkaan liian raskasta luettavaa. Kaikista kirjan tarinoista minuun upposi parhaiten Pojun tarina ja hänen osionsa kirjassa nousivat minun suosikeikseni. Mies, joka ei pystynyt jäämään. Ja pakko sanoa että kerrankin kirja on jokaista kirjainta myöten nimensä arvoinen. Kirja käsittelee monipuolisesti niitä jotka lähtevät joko konkreettisesti tai katoavata omasta itsestään, mutta se käsittelee myös niitä jotka jäävät. 

Minuun tämä kirja teki vaikutuksen ja aivan älyttömän hieno teos esikoisteokseksi. Harno osaa luoda tarinan ja ennen kaikkea kirjoittaa sen. Olen huomannut että näin lukemisen jälkeen olen useasti ajatuksissani palannut kirjaan ja sen henkilöihin. Tuntuu että tämän parin viikon aikana mitä lukemisen ja tämän kirjoittamisen (alkuperäinen kirjoitus, jota nyt tänään muokkaan on kirjoitettu maaliskuussa. Ai miten niin olen jäljessä postauksissa?) välillä on, kirja on saanut mielessäni ympärilleen hopea kehykset. Heti lukemisen jälkeen olen antanut kirjalle 3,5 pistettä omassa lukupäiväkirjassani, mutta aika on kullannut lukukokemuksen ja annan kirjalle arvosanaksi 4 pistettä. Harva kirja jättää minuun näin pysyvän muistijäljen.

Eli annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2013
Sivuja: 269

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta uutuushyllystä nappasin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti